Vielä 1950-luvulla Suomessakin oli tavallista valaa tinasotilaita kotona leikkejä varten. Muotin sisään valettiin sulatettua tinaseosta (vertaa uuden vuoden tina) ja annettiin kovettua. Lopuksi tinakuvio maalattiin.
Eräs museossa vieraillut herrasmies kertoi lapsena Helsingissä 1940-luvulla hakeneensa kirjapainosta käytössä kuluneita lyijykirjasimia valuhommia varten. Siitä ei äidille kerrottu, äiti olisi tietenkin kieltänyt – lyijy kun on myrkyllistä.
* * *
Tin soldiers were also cast at home, even in the 1950s. A tin alloy that resembles the one used for fortune telling on New Year was poured into a mould and left to harden. Once hard, the figures were painted.
A gentleman who once visited the museum told us how he had collected old lead letterpress types from the printing house to cast toys. His mother never knew, because lead was poisonous and it would have been forbidden.
 |
| Puinen ritarilinna on kuulunut helsinkiläispojan leikkeihin. Linnan veisteli isän tilauksesta kotikerrostalon koltiaisten kauhu, aina niin tomera ja avulias talonmies, joululahjaksi vuonna 1923. * This wooden castle was a part of a little boy's world of games in Helsinki. The castle was commissioned in 1923 by his father from the stout and helpful caretaker, who was the fear of all little rascals living in their apartment block. |
Vanhin tunnettu tinasotilas on roomalainen legioonalainen vuodelta 200. Sitä edeltäneet ja monet myöhemmät tinakuviot olivat uskonnollisia votiiviesineitä, pyhiinvaeltajien matkamuistoja tai koristeita. Ranskan kuninkaat hankkivat 1600-luvulla jälkeläisilleen kultaisia ja hopeisia sotilaita. Hallitsija oli armeijan ylipäällikkö ja pienoisarmeija toimi opetuksellisena leluna.
Yhteiskunnan vaurastuminen avasi markkinat massatuotetuille leikkisotilaille. Niitä kutsutaan tavallisesti tinasotilaiksi, vaikka ne ovat useimmiten tinan ja lyijyn seosta, puhtaan tinan ollessa liian pehmeää figuurien raaka-aineeksi.
Nykyisen Saksan alueelle kasvoi 1700-luvulla kukoistava tinasotilasteollisuus, jolle Nürnbergin valtavat lyijykaivokset tarjosivat edullista materiaalia. Hahmot olivat erittäin ohuita, ja ne vääntyivät ja hajosivat helposti. Myöhemmin saksalainen tinasotilas muuttui hiukan pyöreämmäksi ja korkeammaksi.
Napoleonin sotasaavutusten innoittamana Ranskassa alettiin myös tuottaa anatomisesti oikeammin muotoiltuja sotilaita. Hahmojen koot vaihtelivat, joskin niiden korkeus oli tavallisesti jossakin 5–6 cm välillä. Vakiintunut tapa hahmon pituuden määrittelyyn on mitata seisovan figuurin jalkapohjan ja otsan väli. Näin vältetään eri paksuisten jalustojen ja vaihtelevien päähinemallien vaikutus lukemaan.
* * *
The history of tin soldiers: The oldest known tin soldier is a Roman legionnaire from 200 AD. Its predecessors – as well as many other tin figures to come – were votive objects, pilgrims’ souvenirs or decorations. 17th century French kings gave their children gold and silver toy soldiers. The ruler was the commander of the army and this small army served as an educational toy.
As society prospered markets opened up to mass-produced toy soldiers. They were usually called tin soldiers, although the figures were made from a mixture of tin and lead, because tin on its own is too soft as a raw material.
The tin soldier industry boomed in the area of modern-day Germany during the 18th century because the enormous lead mines near Nuremberg provided affordable materials. The early figures were small and very thin, and they deformed and broke easily. Later the German tin soldier became a bit rounder and taller.
Inspired by Napoleon’s victories, the production of toy soldiers that were anatomically more correct, started in France. The size of the toys varied, but the average height was around 5–6 cm. The correct way to determine the height is to measure the distance between the sole of the feet and the top of the forehead of a standing figure. This way the affect of different bases and various headwear is avoided.
 |
| Gustaf Mannerheim ratsunsa selässä johtaa valkoisten armeijaa. Valmistaja Siro Oy, Viipuri 1923. * Gustaf Mannerheim on horseback leading the White Army. Manufacturer Siro Oy, Finland, 1923. |
Siro Oy perustettiin Viipurissa 1919 ja se toimi vain vuoteen 1927 saakka. Siro valmisti erilaisia eläinhahmoja ja ihmisfiguureja. Materiaalina käytettiin hartsista ja sahanpurusta sekoitettua massaa, runko muotoiltiin rautalangasta.
* * *
The Siro company was founded in Viipuri in 1919 and operated until 1927. Finland lost the Viipuri town to Soviet Union during the last war. Siro produced a variety of animal and human figures. A mixture of resin and sawdust was used for raw material and the frame was made of metal wire.
 |
| Lottanuket ovat usein Marttanukkeja, joille on ommeltu lotan univormu. Nukke on voinut olla lahja pikkulotalle, lottayhdistyksen arpajaisvoitto tai muistoesine. Vanha lottanukke kantaa yleensä alkuperäisen omistajansa järjestötunnuksia. * Lotta dolls were often Martta dolls dressed in Lotta uniforms. The dll might have been a present to a little Lotta Girl, a prize at the Lotta organisation's lottery or a keepsake. Old Lotta dolls usually have the orginal owner's badges on them. |
Ympäröivä todellisuus heijastuu myös lasten leikeissä, niin myös sota-aikana.
Lotta Svärd -järjestö perustettiin vuonna 1921. Ennen sotaa lotat järjestivät harrastustoimintaa, koulutuksia ja muonituksia. Sodassa lotat toimivat sairaaloissa, evakuointikeskuksissa, eläinlääkinnässä, muonituksessa, viestinnässä, ilmavalvonnan ja sääpalvelun tehtävissä sekä varushuollossa.
Pikkulotat olivat 8–16 -vuotiaita tyttöjä, joiden toiminta oli alussa verrattavissa tämän päivän partiotoimintaan. He harjoittelivat tärkeitä taitoja kuten ensiapua, ja heitä kasvatettiin isänmaallisuuteen. Sotavuosina monet pikkulotat joutuivat kuitenkin vaativiin tehtäviin sairaaloissa ja kanttiineissa, ja he auttoivat varusjaoston lottia. Heitä alettiin kutsua lottatytöiksi vuonna 1943. Lottajärjestö lakkautettiin 1944 hallituksen määräyksestä välirauhan sopimukseen vedoten.
* * *
The surrounding reality is always reflected in games and toys. This was also the case in times of war.
The Lotta Svärd organisation was founded in 1921. Before the war Lottas organised recreational and hobby activities, educational courses and provisions. During the war Lottas worked in hospitals, evacuation centres, veterinary services, provisioning, communications, air surveillance, meteorology services and equipment services.
Little Lottas were 8–16 year-old girls whose activities resembled that of present day Scouts. They practiced important skills, like first aid and received a patriotic upbringing. During the war, however, many little Lottas ended up doing demanding work in hospitals or canteens and helped the grown Lottas in equipment services. The name Lottatytöt, Lotta Girls, came into use in 1943. The Lotta organisation was abolished in 1944 by order of the government when they drew up the peace treaty.
Sota- ja pula-aikana oli myös lasten työpanos tarpeen. Kirjaan kerättiin pisteitä suoritetusta työstä, oli “hyödyllistä koti-, ansio-, ja muuta työtä tai talkootyötä” tai keräystyötä. Kerättiin esimerkiksi autopilkkeitä, käpyjä, pihkaa, parkkia, jätetähkiä, voikukanjuurta, pulloja, jätepaperia, kumiromua, sekalumppua, luita ja jäkälää. Lisäksi sai pisteitä puhdetyöstä: tehtiin tallukkaita, kaislalaukkuja, korvikepesureja ja varsiluutia. Ansaituilla pisteillä sai palkinnoksi rautaisen, hopeoidun tai kullatun “talkoosahra” -rintamerkin.
* * *
During times of war and scarcity the input of children in working life was necessary. The journal was used to mark points for completed work that was either “useful housework, paid work, other chores or working bees” or collecting firewood for machines, pinecones, resin, bark, fodder, dandelion roots, bottles, wastepaper, rubber, rags, bones and lichens. Points were also given for making footwear such as socks with soles, reed bags, scrubbers and besoms. Children earned badges for points – an iron-coloured, silver or golden plough-pin.
Lotta Svärd -järjestö perustettiin vuonna 1921. Ennen sotaa lotat järjestivät harrastustoimintaa, koulutuksia ja muonituksia. Sodassa lotat toimivat sairaaloissa, evakuointikeskuksissa, eläinlääkinnässä, muonituksessa, viestinnässä, ilmavalvonnan ja sääpalvelun tehtävissä sekä varushuollossa.
Pikkulotat olivat 8–16 -vuotiaita tyttöjä, joiden toiminta oli alussa verrattavissa tämän päivän partiotoimintaan. He harjoittelivat tärkeitä taitoja kuten ensiapua, ja heitä kasvatettiin isänmaallisuuteen. Sotavuosina monet pikkulotat joutuivat kuitenkin vaativiin tehtäviin sairaaloissa ja kanttiineissa, ja he auttoivat varusjaoston lottia. Heitä alettiin kutsua lottatytöiksi vuonna 1943. Lottajärjestö lakkautettiin 1944 hallituksen määräyksestä välirauhan sopimukseen vedoten.
* * *
The surrounding reality is always reflected in games and toys. This was also the case in times of war.
The Lotta Svärd organisation was founded in 1921. Before the war Lottas organised recreational and hobby activities, educational courses and provisions. During the war Lottas worked in hospitals, evacuation centres, veterinary services, provisioning, communications, air surveillance, meteorology services and equipment services.
Little Lottas were 8–16 year-old girls whose activities resembled that of present day Scouts. They practiced important skills, like first aid and received a patriotic upbringing. During the war, however, many little Lottas ended up doing demanding work in hospitals or canteens and helped the grown Lottas in equipment services. The name Lottatytöt, Lotta Girls, came into use in 1943. The Lotta organisation was abolished in 1944 by order of the government when they drew up the peace treaty.
 |
| Nuorten työ- ja talkookirja. Vuonna 1944 talkoisiin saivat osallistua kaikki vuosina 1929-1936 syntyneet lapset ja nuoret (8-15 vuotiaat). * Young people work journal from 1944. All children born from 1929-1936 could participate in the working bees (8-15 years old). |
Sota- ja pula-aikana oli myös lasten työpanos tarpeen. Kirjaan kerättiin pisteitä suoritetusta työstä, oli “hyödyllistä koti-, ansio-, ja muuta työtä tai talkootyötä” tai keräystyötä. Kerättiin esimerkiksi autopilkkeitä, käpyjä, pihkaa, parkkia, jätetähkiä, voikukanjuurta, pulloja, jätepaperia, kumiromua, sekalumppua, luita ja jäkälää. Lisäksi sai pisteitä puhdetyöstä: tehtiin tallukkaita, kaislalaukkuja, korvikepesureja ja varsiluutia. Ansaituilla pisteillä sai palkinnoksi rautaisen, hopeoidun tai kullatun “talkoosahra” -rintamerkin.
* * *
During times of war and scarcity the input of children in working life was necessary. The journal was used to mark points for completed work that was either “useful housework, paid work, other chores or working bees” or collecting firewood for machines, pinecones, resin, bark, fodder, dandelion roots, bottles, wastepaper, rubber, rags, bones and lichens. Points were also given for making footwear such as socks with soles, reed bags, scrubbers and besoms. Children earned badges for points – an iron-coloured, silver or golden plough-pin.
 |
| Sota-ajan pelien tarjoama propaganda on hyvin suorapuheista. Rintamaretkeily -peli, valmistaja Kuvataide, Suomi 1942. * The propaganda in wartime games was straight to the point. The Finnish game Rintamaretkeily (Front hiking), made by Kuvataide, Finland 1942. |
