Varhaisissa muistoalbumeissa kuvat oli valmiiksi painettu, tai sivuille saatettiin piirtää. 1700-luvulla Euroopassa oli vallalla romanttinen ja tunteellinen ilmaisutyyli, jossa tuhlailtiin ylenpalttisia sanoja ystävyyden ylistämiseksi.
Kun ensimmäiset kiiltokuvat 1870-luvulla ilmestyivät koristamaan muistokirjoja, syrjäyttivät ne nopeasti markkinoilta valmiilla painokuvilla varustetut muistokirjat. Kiiltokuvista tuli pian keskeinen osa muistokirjojen perinnettä.
* * *
The early keepsake albums had pictures already printed on the pages or alternatively one could draw them oneself. A romantic and sentimental style of expression, rich in lavish words praising friendship, was common in 18th century Europe.
When the first glossy pictures for decorating the keepsake books appeared in the 1870s, they quickly replaced the keepsake albums with printed pictures. Glossy pictures soon became a central part of the album tradition.
Saksalainen Alois Senefelderin keksi kivipainotekniikan 1790-luvulla, ja niin syntyivät värilliset painokuvat. Kuvat koristivat sikarikoteloita, hajuvesipulloja ja erilaisia mainoskortteja. Kuvia alettiin kerätä 1800-luvun alussa leikekirjoihin. Vielä 1860-luvulla kiiltokuvat olivat painokuvien kaltaisia, neliskulmaisia kuvia, jotka leikattiin itse irti painoarkeista.
Pian keksittiin stanssata pois kuvien väliin jäävät alueet. Näin syntyi nykyinen kiiltokuvatyyppi, jossa kuvia yhdistävät arkilla paperikaistaleet. 1800-luvun lopulla kiiltokuvat kehittyivät kohopainetuiksi, kiiltäviksi pienoistaideteoksiksi.
Kiiltokuvien valmistus keskittyi pääosin Saksaan ja Englantiin. Saksassa oli 1800–1900 -lukujen vaihteessa jo kolmisensataa kiiltokuvien valmistajaa. Kiiltokuvien kulta-aika alkoi 1870-luvulla, ja vuosisadan loppuun tultaessa ne olivatkin jo suurikokoisia ja hyvin yksityiskohtaisia.
* * *
The German Alois Senefelder invented lithography in the 1790s and thus created colour prints. Cigar cases, perfume bottles and trade cards were all decorated with pictures. In the early 19th century it became popular to collect and glue them into scrapbooks. In the 1860s the pictures still looked like regular printed pictures – rectangular in shape – and they had to be cut out from sheets.
Soon the area outside the pictures was punched out and now the familiar form, where the images are connected with thin paper strips, was born. In the late 19th century the pictures developed into embossed, glossy miniature artworks.
The production of these glossy pictures was concentrated in Germany and England. At the turn of the 19th century there were already about 300 manufacturers in Germany. The peak of glossy pictures started in the 1870s and by the end of the century they had become large and very detailed.
Kiiltokuvia liimattiin myös muistokirjoihin ja albumeihin, joita valmistettiin 1880-luvulta alkaen varta vasten tätä tarkoitusta varten. Kiiltokuvia keräiltiin ja liimattiin huolellisesti albumeiden oikean puoleisille sivuille, jotta monimuotoiset vastakkaiset kuvat eivät takertuisi reunoiltaan toisiinsa.
Vaikka kiiltokuvien kulta-ajan katsotaan päättyneen 1910-luvulla, säilyttivät ne suosionsa pitkään. Vanhojen kiiltokuvien uusintapainatuksia on myynnissä nykyisinkin. Tosin vielä 1970-luvullakin painettujen kuvien laatu oli huomattavasti parempi kuin nykyisten. Kyse lienee alan aliarvostuksesta.
* * *
Since the 1880s the glossy pictures have been glued into autograph books and albums that were specially produced for the purpose. The glossy pictures were collected and carefully placed only onto the right-hand pages in the albums to avoid tearing and getting damaged.
Although the peak of glossy pictures is believed to have ended in the 1910s, they remained popular for a long time. New editions of old glossy pictures are still sold today. However, even those pictures printed in the 1970s are of considerably higher quality than the ones made today.
Pyyntö kirjoittaa muistoalbumiin oli suosionosoitus. Muistoalbumeihin kirjoitettiin värssyjä, joissa kehotettiin muistamaan ystävyys ja nuoruus. Värssyjen joukkoon mahtui elämänohjeita, sentimentaalista paatosta, uskontoa ja arkista hilpeyttä.
Tyttösten jutuksi muistoalbumi päätyi vasta reilusti 1900-luvun puolella. Muistoalbumit jäivät joskus 1960-luvulla, ja tilalle tulivat runo- ja aforismivihkot sekä painetut luokkakaveri- ja ystäväkirjat. Tämän päivän muistoalbumi lienee Facebook. Muistoalbumi eri muodoissaan on sekin aina oman aikakautensa peili.
* * *
To be asked to write in someone’s album was a demonstration of friendship. Poems urging recollection of friendship and youth were written in these albums. Words of wisdom, sentimental pathos, religious sayings and a daily dose of humour appeared alongside these verses.
The album became a “girls thing” only at the beginning of the 20th century. They were forgotten sometime in the 1960s, and were replaced by note-books for poems and aphorisms and printed year-books or friendship books. Facebook tends to be the contemporary keepsake album. The album in its various forms is also a mirror of its times.
