Käthe Kruse

Käthe Krusea pidetään 1900-luvun nukkekäsityksen edelläkävijänä.
Tärkeää oli, että lapsi itse ja lapsen pehmeä olemus heijastuvat nukessa.
Kuvassa Käthe Kruse ja lapset Mimerle, Fifi, Hannerle ja Michel.
*
Käthe Kruse is often regarded as a pioneer of the 20th century concept of the doll.
It was vital that the child and their innate tenderness be reflected in the doll.
 In the picture Käthe Kruse with four first of her seven children to be.

Käthe Kruse eli Katharina Simon syntyi vuonna 1883 Saksassa. Hän kouluttautui näyttelijäksi, ja tuli tunnetuksi Berliinin teattereissa taiteilijanimellä Hedda Somin. Berliinissä hän antautui kaupungin sykkeelle ja vietti boheemia elämää. Vuonna 1901 Käthe rakastui itseään huomattavasti vanhempaan kuvanveistäjään Max Kruseen. Yhdessä he hylkäsivät kaiken tavallisen, ja halveksivat ah, niin porvarillista elämäntapaa.

Rakkaus roihusi, ja pian he saivat lapsia. Kerran joulun alla vanhin tyttäristä Mimerle tarkkaili äitiään kun tämä hoivasi nuorempaa sisarusta. ”Minäkin haluan vauvan!” tytär ilmoitti. Max Kruse etsi vauvanukkea tyttärelleen joululahjaksi, mutta ei löytänyt sopivaa: ”Ei, en voi ostaa mitään nukkea. Kuinka sellainen kylmä, jäykkä posliininukke voi herättää äidillisiä tunteita? Nuken täytyy olla pehmeä ja lämmin jotta sitä voi rakastaa. Tehkää itse nukkeja!” Tuumasta toimeen siis.

* * *

Käthe Kruse (born Katharina Simon) was born in Germany in 1883. She trained as an actress and became known in the Berlin theatres under pseudonym of Hedda Somin. In Berlin she surrendered to the rhythm of the city and led a bohemian life. In 1901 Käthe fell in love with Max Kruse, a sculptor considerably older than herself. Together they abandoned the ordinary and despised a bourgeoisie lifestyle. 

Love bloomed and soon the couple had children. One Christmas the oldest daughter Mimerle looked at her mother holding the youngest child and said, “I want a bambina too, just like you have!” Max Kruse looked for a baby doll for her Christmas present, but could not find one. “No, I cannot buy just any doll. How could a cold, stiff porcelain doll awaken any maternal feelings? A doll should be soft and warm, so it can be loved. You need to make it yourself.” No sooner said, than done.

Ensimmäisen nuken Käthe valmisti omille lapsilleen.
*
The first doll Käthe Kruse made for her children.

Vuosina 1910 ja 1911 Käthe Kruse asetti tekemänsä nuket näytteille Berliinissä. Näyttelyt poikivat 150 nuken tilauksen USA:han. Nuket olivat muutenkin menestys, juuri sellaisia nukkeja yleisö tuntui tahtovan – lämpöisiä, pehmeitä ja aidon näköisiä, niin kuin oikea lapsi. Käthe palkkasi maalareita ja kotityöläisiä, ja alkoi tuottaa nukkeja ihan tosissaan.

* * *

In 1910 and 1911 Käthe Kruse exhibited the dolls she had made in an exhibition in Berlin. The exhibition led to a commission from the United States for 150 dolls. The dolls were a huge success – these were the dolls that the public wanted – warm, soft and like real children. Käthe hired painters and craftsmen and production began in earnest.

Puppe 1, 1913 Käthe Kruse Germany.

Puppe 1, Suomenlinnan Lelumuseo.

1920-luvulle tultaessa Käthellä oli jo seitsemän lasta, ja nukketehtaalla tilat vanhassa kouluraken-nuksessa. Edelleen hän kehitteli nukketuotantoaan, ja hienosääti uudelleen ja uudelleen nukkien ulkonäköä ja valmistusmenetelmiä.

Vuonna 1925 valmistui oikean vauvan kokoinen opetusnukke, Träumerchen. Nuken vartalo oli trikookankaalla päällystetty, ja sen silmät olivat kiinni kuin nukkuvalla lapsella. Nukke oli sylissä kuin oikea vauva; saman painoinen ja erityisen painava kannattelua vaativa pää. Nuken vartalon aidon tuntuiset painopisteet saatiin aikaan sijoittamalla hiekkapusseja täytteen joukkoon.

* * *

By the 1920s Käthe already had seven children and a doll factory located in an old schoolhouse. She was constantly developing her doll production, fine-tuning the appearance, as well as production methods of the dolls.

In 1925, production of a life-sized baby doll usable fot instruction purposes commenced. The doll is called Träumenchen. The doll's body was covered with knitted fabric; its eyes were closed so as to reseble a sleeping child. When held in arms, the doll felt just like real baby. Same weight, same heavy head requiring support. In order to ensure that the weight of the doll's body is distributed naturally, sandbags were placed at the ringt places amongst the filling.

Käthe Kruse Träumerchen, 1920's old picture.

Käthe Kruse, Träumerchen. Suomenlinnan Lelumuseo.

Suomenlinnan Lelumuseolle Träumarchen -vauvanuken lahjoitti Tuiran seurakunta Oulusta vuonna 2006. Nukke on mahdollisesti tullut Ouluun vuonna 1941 saksalaisen sotasairaalan myötä. Vuosia myöhemmin nukke löytyi Tuiran seurakunnan haltuun saaman vanhan puutalon ullakolta, hiekalla täytettyyn puulaatikkoon haudattuna.

* * *

The Träumerchen baby doll was donated to the Toy Museum by the Tuira Parish of Oulu in 2006. It is possible that the doll arrived to Oulu in 1941, with a military hospital established by the Germans. Many years later, the doll was found in the attic of an old wooden house now owned by the Tuira Parish - on a bottom of a wooden box filled with sand, buried under the sand.

Das Deutsche Kind 
Käthe Kruse 1928, Germany

Vuonna 1928 Käthe Kruse suunnitteli ryhmän nukkeja, jotka edustivat eri kansallisuuksia. Julius Hübnerin maalaus "Das Deutsche kind" (saksalainen lapsi) innoitti suunnittelemaan nuken, jonka mallina oli Käthen tuolloin 7-vuotias poika, Friedebald.

* * * 

In 1928 Käthe Kruse designed a group of dolls that represented nationalities. The painting "Das Deutsche kind" (German child) by Julius Hübner inspired her to design a doll modelled after Käthe's own seven years old son Friedebald.

"Das deutsche Kind" (saksalainen lapsi)
*
"Das Deutsche Kind" (German child)
Käthe Kruse, old picture 1928.

Friedebald 7-vuotiaana.
Hän menehtyi auto-onnettomuudessa vasta 17-vuotiaana.
Nimi tarkoittaa suomennettuna "Rauha nyt".
*
Friedebald as seven years old.
He died in a car accident only 17 years old.

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin miehitysalueisiin. Bad Kösen jossa Krusen nukketehdas alkujaan sijaitsi, jäi Itä-Saksan puolelle. Tehdas muutettiin kansalliseksi omaisuudeksi niin kuin sosialistisissa valtioissa oli tapana. Nukketuotanto Bad Kösenin tehtaassa jatkui kuitenkin vielä vuosina 1951–1957. Näissä nukeissa on yleensä kolmioleima ja lisäys: “V.E.B. Bad Kösen a.d.Saale”.

* * *

After World War II Germany consisted of occupied territories. Bad Kösen, where Kruse’s doll factory was situated, remained in Soviet-occupied East Germany. Similar to all socialist countries the factory was nationalized. Doll production, however, continued in Bad Kösen in 1951–1957. These dolls usually have a triangular marking with the inscription “V.E.B. Bad Kösen a.d.Saale”.

"Rödluvan" - Punahilkka.
Nimen on nukelle antanut sen alkuperäinen, ruotsinkielinen omistaja.
Tällä nukella ei saanut leikkiä, ja lopulta lapsi alkoi vihata nukkeaan.
Suomenlinnan Lelumuseo.
*
This doll was named Little Red Riding Hood by its owner.
She was never allowed to play with the doll. Finally the owner of
the doll started hating it, since she was never given a chance to love it.
Suomenlinna Toy Museum.

Toisen maailmansodan aikana kärsittiin Saksassakin materiaalipulasta. Sodan loppuessa viennistä tuli hankalaa koska maa oli jaettu miehitysalueisiin. Käthe Kruse varautui pahimpaan perustamalla sivutehtaita eri miehitysalueille. Lopulta Donauwörthiin perustetusta sivutehtaasta tuli koko nukketuotannon koti.

* * *

During World War II Germany suffered from a severe shortage of materials. Export became a challenge after the war ended, because the country was divided into occupied territories. Käthe Kruse prepared for the worst by establishing subordinate factories in the different occupied territories. Finally the subordinate factory in Donauwörth became the home for all production. 

Däumlinchen, vanha valokuva. Käthe Kruse 1957.
*
Old picture of Däumlinchen, Käthe Kruse, Germany 1957.

Däumlinchen, 1960's. Suomenlinnan Lelumuseo.

Käthe Krusen miniä Hanne Adler-Kruse esitteli Däumlinchen -nuken vuonna 1957 Nürnbergin messuilla. Nuken kangasvartalo oli täytetty vaahtokumilla ja sen sisällä oli metallilanka joka teki vartalosta taipuisan. Nukke oli edullisempi Käthe Krusen nuket yleensä, ja nukesta tuli suosittu. 1960-luvulla siitä syntyi myös tummaihoinen versio.

Vasta 1960-luvun lopulla nukketehdas oli toipunut sodan koettelemuksista. Käthe Kruse kuoli vuonna 1968. Käthe Kruse on yksi harvoista eurooppalaisista lelutehtaista, jotka ovat vielä toiminnassa tänäänkin.

* * *

Hanne Adler-Kruse designed Däumlinchen doll for Käthe Kruse. It was introduced at the Nuremberg fair in 1957. The doll's fabric torso was filled with plastic foam and contained a metal wire rendering the body flexible. The doll was less expensive than Käthe Kruse dolls in general, which was especially liked by customers.

It was only by the 1960s that the doll factory had overcome the hardships of the war. Käthe Kruse died in 1968, but the doll factory is still running.