 |
| Vanha postikortti, jossa esiintyvät Ruotsin kuningas Kustaa VI Adolfin pojat, prinssit Kustaa Aadolf (1906-1947) ja Sigvard (1907-2002) * An old postcard showing princes Gustaf Adolf (1906-1947) and Sigvard (1907-2002), the sons of the Swedish King Gustaf VI Adolf, with their wooden horses. |
Hevonen on ollut jo satoja vuosia ihmisen rakas ystävä ja työväline. Vanhimmat säilyneet keinuhevoset ovat 1600-luvulta, ja ne ovat kuuluneet kuninkaallisille ja aatelistolle. Kuningashuoneilla oli mahtava merkitys leikkikaluvillityksien alkuun saattajina, ja pian ainakin keinuhevosia alkoi kiikkua muissakin linnoissa ja herraskartanoissa. Keinuhevosta ei oikeastaan pidetty leikkikaluna ollenkaan, vaan se oli tärkeä väline pikkuprinssien ja nuorten aatelisherrojen ratsastuksen opetuksessa.
* * *
The horse has been man’s dear friend and helper for centuries. The oldest surviving rocking horses date back to the 17th century and belonged to royalty and nobles. The rocking horse was initially not regarded as a toy, but had an important role in teaching little princes and young lords to ride on horseback.
 |
| Varsan nahalla päällystetty leikkihevonen 1800-luvun lopulta. Hevosta voi paitsi vetää, sillä voi myös keinua. Pyörillä varustetun vetolavetin voi kiinnittää keinujalaksiin (jalakset eivät ole mukana kuvassa). * Rocking horse covered with calfskin, late 19th century. The horse can be pulled along and also ridden. It stands on a wheeled platform, but the platform can be attached to rockers (not shown in the picture). |
1800-luvulla keinuhevonen yleistyi myös keskiluokkaisissa piireissä. Keinuhevosesta tuli leikkikalu ja pian myös symboli koko lapsuudelle – valokuvaajalla se ikuistettiin potretteihin lapsen kanssa. Pian keinuhevosen syrjäytti polkuauto eivätkä hepat ole kovin muodikkaita olleetkaan sitten 1950-luvun.
Hyvä keinuhevonen on jämäkkä ja pysyy tasapainossa. Sen valmistuksessa on omat niksinsä, jotka taitava käsityöläinen oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Keinuhevosen rakenteellisena periaatteena on, että yläosa valmistetaan kevyemmästä puumateriaalista (esimerkiksi mänty) ja se on usein sisältä ontto. Jaloissa käytetään painavampaa puuta (kuten pyökki tai koivu). Lopuksi heppa maalataan, tai päällystetään varsan nahalla mahdollisimman oikean vaikutelman aikaan saamiseksi.
* * *
The royal courts have had a significant role as instigators of toy crazes. Rocking horses were soon found rocking in places other than palaces and manors. In the 1880s rocking horses were commonly found in middle class homes. It became a toy and soon a symbol for childhood and was immortalised in photographs of children taken in photographer’s studios. The pedal car soon replaced the rocking horse and since the 1950s rocking horses have not been as popular.
A good rocking horse is sturdy and wellbalanced. There are certain tricks to making one, which a skilled craftsman learns through trial and error. The main structural principle of the rocking horse is that its upper part is made from a lighter wood (e.g. pine) and it is often hollow. Heavier wood is used for the legs (e.g. beech or birch). Finally the horse is painted or covered with leather to achieve the right effect.
 |
| Laumastaan karannut karusellihevonen on ostettu helsinkiläisestä antiikkikaupasta 1980-luvulla. Kauppiaan mukaan hevonen on kuulunut Sirkus Sariolan tivolin karuselliin. Sariola aloitti tivolitoiminnan Keravalla 1888. Valmistaja Friedrich Heyn, Saksa. * This merry-go-round horse, which has fled from its herd, was bought from an antique shop in Helsinki in the 1980's. Manufacturer Friedrich Heyn, Germany. |
Saksassa valmistettiin 1860-luvulta alkaen runsaasti karuselleja. Friedrich Heyn perusti suurimman karuselliverstaan Neustadt an der Orlan kaupunkiin lähelle Dresdeniä 1870-luvulla. Alueella oli ennestään lukuisia verstaita missä valmistettiin kaikenlaista puutavaraa, esimerkiksi leluja. Friedrich Heynin tiedetään veistäneen pajassaan hahmoja tasokaruselleihinsa yli neljänkymmenen vuoden ajan. Hienoimmat hevoset oli koristeltu lasiornamentein ja niissä oli metalliset jalustimet. Hevosten asento oli hypähtelevä, ja ne oli tuettu mahan alta metallitangolla. Hevosten häntä oli aitoa jouhta, mutta toisinaan sekin veistettiin puusta.
Veistetyt harjat kääntyivät kauniisti kiharalle pään oikealle puolelle, kertoen karusellin kulkusuunnasta. Euroopassa ja Amerikassa karusellit siis pyörivät vastapäivään, oikeanpuoleisen liikenteen takia. Iso-Britanniassa ja Australiassa karusellit pyörivät myötäpäivään, koska siellä on vasemmanpuoleinen liikenne.
* * *
From the 1860s a huge number of merry-go-rounds were made in Germany. Friedrich Heyn established the largest merry-go-round workshop in Neustadt an der Orlan, near Dresden, in the 1870s. There were already numerous workshops in the area that made a variety of wooden objects, such as toys. Friedrich Heyn is known to have made high quality merry-go-rounds in his workshop for over 40 years. The finest horses were decorated with glass ornaments and had metal stirrups. The horses were in a prancing posture and supported by metal rod from under their stomachs. The tail was made from real horsehair, or alternatively sometimes carved from wood.
Carved manes curled gracefully on the right side of the neck, indicating the direction of the merry-go-round’s movement. European and American merry-go-rounds move counter-clockwise because of right-hand traffic. In Great Britain and Australia merry-go-rounds turn clockwise as these countries have left-hand traffic.
