 |
| Steiff -nallen korvassa on nappi. Vanhimmissa nalleissa oli "kengännappisilmät". * Steiff -bears have buttons on their ears. The oldest Teddy bears have "shoe button eyes". |
Suloinen leikkikalunalle sai alkunsa viime vuosisadan alkupuolella. Kuten monet hyvät ideat, ajatus lelunallestakin syntyi lähes yhtäaikaisesti eri puolilla maailmaa. Tavoitteena oli tehdä lelueläin, jolla voisi leikkiä samaan tapaan kuin nukeilla. Nallen rinnalla toinen vahva suosikki oli leluapina.
Vuonna 1902 saksalainen Steiff muotoili ensimmäiset nallensa, hiukan kömpelöt, pitkäraajaiset ja karvaiset otukset. Ne esiteltiin leikkikalumessuilla keväällä 1903. Steiffin tehdas valmistikin ennätykselliset 975 000 nallea jo vuonna 1907. Yhdysvalloissa lelunallen suunnitteli samoihin aikoihin ensimmäisenä Morris Michtom.
* * *
The dear Teddy bear started its life at the beginning of the last century. Like many other good ideas, the concept of a toy bear was born simultaneously in a number of different places. The idea was to make a toy animal that a child could play with in the way that she or he played with dolls. Another favourite, alongside bears, was monkeys.
In 1902 Steiff designed their first toy bears and they were somewhat clumsy, hairy beasts with long limbs. They were exhibited at a toy fair in spring 1903. By 1907 Steiff had manufactured a record-breaking 975 000 toy bears. At the same time, in the United States, Morris Michtom designed a toy bear.
 |
| "Drawing the line in Mississippi" 16.11.1902 |
Teddy-karhu sai nimensä Theodore (Teddy) Rooseveltin (1858–1919) mukaan, joka oli Yhdysvaltojen presidentti vuosina 1901–1909. Presidentti Roosevelt oli tunnettu erämies. Marraskuussa 1902 presidentti seurueineen oli kutsuttu nelipäiväiselle metsästysretkelle Mississipille. Huonoon metsästys-onneen oli varauduttu hankkimalla paikalle karhu presidentille ammuttavaksi. Presidentti kieltäytyi moisesta epäreiluudesta. Clifford K Berryman piirsi poliittisen pilakuvan presidentin metsästysreissusta, tekstillä “Drawing the line in Mississippi”, joka viittasi samalla muihin sen ajan poliittisiin hankkeisiin. Piirros julkaistiin Washington Post -sanomalehdessä 16.11.1902. Näin siis Teddy-karhu sai nimensä. Jotkut sanovat että tuo oli silkkaa vaalikampanjaa, kovan miehen maineen pehmentämiseksi – tiedä häntä.
* * *
The bear was named Teddy bear after Theodore “Teddy” Roosevelt (1858–1919), the president of the United States from 1901–1909. President Roosevelt was known to be a hunter. In November 1902 he was invited to a four-day hunting trip on the Mississippi with his entourage. In case he had bad luck a bear was brought to the hunting grounds for the president to shoot. The president refused such unfair play. Clifford K. Berryman drew a political caricature of the president’s hunting trip with the text “Drawing the line in Mississippi”, clearly referring to other political undertakings at that time. The humorous picture was published in the Washington Post on 16 November, 1902. This is how the Teddy bear got its name. Some believe it to have been an election campaign to soften his tough-guy image. This might be the case.
 |
| Brittiläisen Punch -lehden poliittinen pilapiirros, jossa Teddy Roosevelt esiintyy nallen roolissa 1909. * Cartoon from the British magazine Punch, March 1909, after U.S. President Taft had severed connections with Roosevelt. Punch: Taft proves his independence - by breaking away from "Teddy" (bear) Roosevelt. |
Vanhimmat nallet ovat suippokuonoisia, pitkäraajaisia ja nivellettyjä. Nivelissä käytettiin pahvia tai kovalevyä, ja tassut viimeisteltiin huopaisilla tai nahkaisilla tassupaloilla. Kynnet ommeltiin samalla langalla kuin nallen nenäkin. Nallen vatsan sisällä saattoi olla myös öljykankaalla päällystetty pahvinen tai metallinen äänilaite. Nallet valmistettiin arvokkaasta mohair-kankaasta. Kangas muodostuu kudotusta puuvillaisesta pohjasta ja angoravuohen villasta. Mohair-karvaa voi käsitellä monella tavalla. Sitä voi litistää, pörröttää ja murskata, kihartaa ja värjätä. Näin jokainen nalle sai oman yksilöllisen ulkonäkönsä.
 |
Nallen täytteenä käytettiin puulastua tai kapokkia. Kun nallejen massavalmistus sotien jälkeen laajeni ja leluille asetettiin tiukemmat hygieniavaatimukset, puulastun käytöstä tuli harvinaisempaa. Vanhimmilla nalleilla on silminään puusta tai metallista valmistetut, mustat kengännapit. 1920-luvulla yleistyivät lasisilmät. Toisen maailmansodan jälkeen nallejen päät alkoivat saada enemmän pyöreyttä ja raajat hiljalleen lyhentyä. Nallen villakarva hissuksiin väistyi tekoturkisten tieltä.
* * *
The oldest Teddy bears have pointy muzzles, long limbs and movable joints. Cardboard or hardboard was used in the joints and paws had soles made from felt or leather. The claws were made with the same thread as the nose. The Teddy bear’s stomach might have hidden a sound device made from metal or cardboard and covered with oilcloth. The bears were made from expensive mohair fabric. The fabric was composed of a woven cotton base and wool from an angora goat. Mohair can be treated in many ways – it can be crushed, flattened, curled and coloured. Thus, every bear had its own individual look.
The bears were filled with wood shavings or kapok. After the war, as the production of Teddy bears spread, hygiene requirements became tighter and the use of wood shavings started to diminish. The oldest Teddy bears have wooden or metal shoe button eyes. Glass eyes became commonplace in the 1920s. After World War II the heads became plumper and limbs gradually shorter. Mohair gave way to artificial fur.
 |
| Nalle Schwindt, 1940-luku. Taloudenhoitaja ompeli perheen pojan nallelle vaatteita aina alushousuja ja kauluspaitoja myöten. * Teddy bear Schwindt, 1940s. The housekeeper made clothes for the Teddy that belonged to the family's son - everything from underwear to dress shirts. |
Nykynalle on pehmeä ja niveltämätön. Nalle ilman irtoavia osia, keinokarvasta ja vanutäytteestä valmistettuna on paitsi konepestävä, myös edullinen valmistaa. Huolella ommeltuna, ja tutkitusti turvallisista materiaaleista valmistettuna tällainen nalle toimii hyvin ensinallena. Luonnollisesti työvaiheiden määrä, työn vaativuus ja materiaalien laatu näkyvät aina nallen lopullisessa kuluttajahinnassa.
* * *
The present-day Teddy bear is soft and without pronounced joints. A Teddy bear without detachable parts, with artificial fur and flock filling is not only machine-washable, but also cheap to produce. Such a toy, if carefully made from scientifically approved materials, works well as the very first Teddy bear for a baby. The number of operations, level of complexity and quality of materials is always indicated in the final price.
 |
| Rode apina lukee kirjaa naapurin lapsille. Rode sai nimensä kun se löytyi roskiksesta - ja onneksi myöhemmin asettui asumaan Lelumuseoon. Apinat 1920-1930 -luku. * Rode, the monkey rads a book to his neighbourg's children. Monkeys 1920-1930s. |
Nykyään hiukan harvinaisempi pehmolelu, apina, syntyi 1900-luvun alussa samoihin aikoihin kuin nallekin. Molempien hahmojen syntymää siivitti ajatus lelun luomisesta, joka sopisi poikienkin hoivaleikkeihin. Toisin sanoen, leluapinalla tai nallella voisi leikkiä samaan tapaan kuin tytöt leikkivät nukeillaan.
Apinat olivat muotia erityisesti 1920 -luvulla, jolloin niistä tehtiin vitsikkäitä asusteita aikuisille naisillekin, kuten hajuvesipulloja, manikyyrisettejä ja puuterirasioita.
* * *
The monkey, a soft toy that is somewhat rarer today, was also born in the early 20th century, at the same time as the Teddy bear. The creation of both toys was inspired by the idea of making a toy that would suit the more affectionate games of boys. In other words, a toy monkey or a toy bear could be played with in the same way as girls played with their dolls.
Monkeys were especially popular in the 1920s when they were used as humorous characters on perfume bottles, manicure sets, powder boxes and other accessories.
 |
| Saisiko olla apinahajuvettä? * Monkey perfume - anybody? Schuco, Germany 1920s. |
Apina, hiukan ihmisen kaltaisena hahmona herättää selvästi vahvempia tunteita kuin aina niin suloinen ja luotettava nalle. Nallea tuntuu olevan helpompi rakastaa kuin apinaa. Apina näemmä kujeilee, jekuttaa ja pistää toisinaan hanttiinkin – sillä on ihan oma huumorintajunsa, joka ei avaudu kaikille. Siispä nalle lopulta lunasti paikkansa suosituimpana pehmoleluna, mutta apina sinnitteli hyvänä kakkosena aina 1970-luvulle saakka.
* * *
As a character the monkey slightly resembles a human being and clearly inspires stronger feelings than the ever-so-sweet and trustworthy Teddy bear. It seems to be easier to love a Teddy than a monkey. Monkeys play around, do tricks and pranks, and have a sense of humour of their own, which does not appeal to everyone. Therefore, the Teddy bear took the place of the favourite soft toy, but the monkey bravely fought for its second position until the 1970s.
