Kahvin vapauduttua sodan jälkeisestä säännöstelystä maaliskuussa 1954, Paulig alkoi heti julkaista kahvipussin tukipahveihin painettuja autokuvia, jotka synnyttivät lasten keskuudessa keräilybuumin. Kesko, Kahvi Oy ja SOK olivat kunnostautuneet kahvikaupan edistämisessä autokuvilla jo aikaisemmin, mutta Pauligin myötä alkoi todellinen autokuvakuume.
Lasten autotietämys oli ennestään vähäistä, mutta autokuvien myötä autotriviasta tuli varsinainen sivistyksen mittari. Pauligin sarjaan kuului 216 numeroimatonta kuvaa, jotka sisälsivät 149 henkilö-autoa (pari kilpuria joukossa), 11 pakettiautoa, 24 kuorma-autoa, seitsemän bussia, 23 moottoripyörää ja skootteria sekä kaksi traktoria. Autojen ohella kuvista opittiin liikennemerkit, eri maiden kansallis-tunnukset ja autoklubien merkit. Kuvissa oli myös automerkkien ääntämisohjeita – “Lue: Plimaut”.
Pauligin keräilykuvan koko oli 60 x 74 mm, johtuen kahvin pakkauskoneen tekniikasta. Kuvat painoi helsinkiläinen Uusi Kivipaino. Autojen kuvat saatiin maahantuojilta (siksi samoja kuvia on käytetty useissa eri keräilysarjoissa). Kuviin kuului myös keräilykirja, jonka sai kahvikaupasta yleensä viittä keräilykuvaa vastaan.
Autokuvat olivat kovaa valuuttaa, ja niiden vaihtoarvo oli miltei suoraan verrannollinen auton arvoon. 1950-luvun Suomessa suosittiin sosialistimaiden autoja, niinpä amerikkalaisen Cadillacin kuvan sai lunastettua vaihdossa itselleen vasta reilun kokoisella kasalla itäautoja. Huonoin vaihtosuhde oli kuulemma itäsaksalaisella Ifalla.
Lasten vanhemmilta vaati tahdonlujuutta olla ostamatta muita kahveja kuin Pauligin. Lapset saattoivat jopa kaataa kahvia laskiämpäriin, jotta se olisi kulunut nopeammin ja siten saatu lisää autokuvia. Varttikilo kahvia maksoi suunnilleen saman verran kuin työläisen tuntipalkka. Vanhempien vastustuksen kerrotaankin olleen syynä siihen, että autokuvat kahvipaketeissa jäivät parin vuoden mittaiseksi ilmiöksi. Paahtimot ymmärsivät luopua lapsiin vetoavasta markkinoinnista vuoden 1955 lopulla.
* * *
The wartime coffee rationing ended in March 1954 and the Finnish coffee company Paulig started enclosing pictures of cars in their packets of coffee, sparking a collecting craze among children. Kesko, Kahvi Oy ja SOK had previously been successful in promoting coffee with car picture cards, but the real boom began with Paulig.
The children’s knowledge of cars was limited and the cards turned car trivia into a real measure of education. The Paulig collection consisted of 216 unnumbered cards that depicted 149 cars (including a couple of racing cars), 11 vans, 24 trucks, 7 buses, 23 motorbikes and scooters, and 2 tractors. In addition to cars the cards depicted traffic signs, the different country codes and car club logos. The cards also contained instructions for pronunciation – “Pronounce: Plimaut”.
Paulig’s collecting card was 60 by 74 mm – determined by the coffee packaging technology. The cards were printed by Uusi Kivipaino, Helsinki. The importers provided the photos and therefore the same photos appear in different series. A book for collecting could be obtained from the coffee shop in exchange for five collecting cards.
The car cards were like hard currency and their exchange rate could be almost compared to actual cars. In the 1950s cars made in socialist countries were common in Finland and thus a picture of an American Cadillac could be worth a stack of Soviet cars. Rumour has it that the East German Ifa had the worst exchange rate.
It took some level of determination from the parents to buy coffee other than Paulig. Children have been reported to throw coffee away, so the pack would empty sooner and new coffee, and consequently more cards, would be bought. In the 1950s the price of 250g of coffee was almost equal to a worker’s hourly wage. Parental resistance is believed to be the reason why the craze for car cards in coffee packages lasted only a few years. The roasters were smart enough to give up child oriented marketing by the end of 1955.
 |
| Suurin pyöristä keskellä on saksalainen Tipp & Co 1950-luvulta. Vihreänuttuinen ajomies on neuvostoliittolainen 1960-luvulta. Police patrol sinisessä ajoasussa on englantilainen Mettoy, 1950-luvulta. Keskellä kuvaa keltaisessa puserossa saksalainen Technofix. Hupiajelijat sivuvaunullisellaan tulevat Espanjasta, Paya. Kuski edessä vaaleankeltaisessa ajoasussa punaisella pyörällä on saksalaisen Schucon Motodrill 1006, US-zone. * The biggest motorcycle in the middle is made by Tipp & Co, Germany 1950's. The rider in a green jacket is from Soviet Union 1960's. The police patrol in the blue uniform in an English Mettoy, 1950's. A german Technofix motorcycle with rider in a yellow jumper in tilting in the middle. The holidaymakers in the sidecar come from Spain. The rider with a yellowoveralls on a red bike in the foreground is a Schuco Motodrill 1006, US-zone, Germany. |
Ennen toista maailmansotaa tehdyt peltiset moottoripyörät ovat harvinaisia. Varsinainen tuotantokausi keskittyi 1950 ja 1960-lukuihin. Hienoimpia ovat saksalaiset, avaimella käyntiin vedettävät peltiset lelumoottoripyörät. Paitsi avaimella vetäen, pyörä saattoi toimia myös kitkan aikaansaamalla vauhdilla. 1960-luvulla patterilla varustettuihin malleihin sai toimintoja, kuten poliisimoottoripyörässä sireenin vilkkuvaloineen. Hienoimmissa malleissa leikkijä pääsi itse vaikuttamaan pyörän ajorataan. Joissakin leluissa ajaja liikkui pyörän päällä, kanttasi mutkissa tai nousi pyörän päälle jalkaa heittäen.
* * *
Tin motorcycles manufactured before World War II are very rare. Most production was concentrated around the 1950s and 1960s. The finest examples were wind-up toy bikes made in Germany. In addition to the wind-up variety, some motorcycles were friction powered. Batteries enabled new functions in the models of the 1960s, like sirens and flashing lights on police motorcycles. In the finest models the player could control the direction of movement. In some toys the rider could ride the bike, tilt it to turn or mount the motorcycle by swinging their leg over.
 |
| Yksi hienoimmista lelumoottoripyöristä on MAC 700. Motoristi heittää jalkaansa noustessaan pyörälleen ennen ajoa, ja ajon jälkeen siitä pois. Valmistaja Arnold, US-zone Saksa, 1948. * One of the finest toy motorcycles in the MAC 700. The rider swings his leg over to mount and dismout. Made by Arnold, US-zone, Germany 1948. |
 |
| Kilpa-ajajat, takana istuja kanttaa kurvien mukaisesti. Valmistaja Kellerman mfg, Saksa 1930-luku. * Racers. The passenger on the rear seat tilts in the turns. Made by Kellerman mfg., Germany 1930's. |
 |
| Punaiset kumiautot, valmistaja Nokia, Suomen gummitehdas, 1930-luku. * Red rubber cars are made by Nokia, Finland 1930's |
 |
| Vanerista leikatun formula-auton valmistaja on tuntematon. Karheat puiset kilpurit, valmistaja Liittoisten puu ja paperi, 1940-luku. * Formula racing car made from plywood, unknown. Two wooden racers made by Liittoisten puu ja paperi, Finland 1940's. |
 | |||||
| Keltainen vieterivetoinen kilpuri kuskeineen, valmistaja Sarvis. Sininen auto on myös vieterivetoinen, valmistaja Suomen Plastic Oy, 1950-luku. * The yellow pullback racing car with a driver is made by Sarvis. The blue car is made by Suomen Plastic Oy. Both 1950's, Finland. |
