Nuket ja nukkeleikit ovat vuosisatojen kuluessa saaneet monia muotoja. Nukke on saattanut olla pelkkä koriste-esine, uskonnollinen esine tai viimeisimmät muotiuutuudet esittelevä muotinukke. Se on myös mainio propagandan väline, ja sellaisena niitä voi nähdä esimerkiksi poliittisissa mielenosoituksissa. Nuken historia havainnollistaa muodin historiaa ja kauneusihanteen vaihtuvuutta. Nukke on aina aikakautensa ihanne, samoin kuin historiallinen aikakausi ja yhteiskunta heijastuvat lasten leikeissä muutenkin.
* * *
The doll is as old as human civilization. People have a natural desire to recreate their own image. By using their imagination a child can turn a piece of firewood into a doll by wrapping it in a piece of cloth.
Dolls and games involving dolls have taken many shapes and forms during the centuries. They have been used as mere decorations or fashion dolls that demonstrate the latest trends. It has also been an excellent means of propaganda and as such they appear, for example, in political demonstrations. How about the sweet baby Jesus in the nativity scene?
 |
| Museon vanhin nukke on 1830-luvulta. * The oldest doll in the museum dates to 1830's, Germany |
1800-luvun alkuun asti lasta pidettiin pienenä, ei valmiina aikuisena. Lapset puettiinkin pieniin aikuisten vaatteisiin, niinpä nuket olivat lähes poikkeuksetta aikuisnukkeja. Aikuisnuken tehtävä oli kunnioitusta herättävänä esikuvana kasvattaa pienistä tytöistä kunniallisia nuoria naisia. 1800-luvulla tilalle astui ihanteellinen lapsinukke viattomine enkelinkasvoineen, heijastaen ajassa liikkuvia uusia aatteita. Ensimmäistä kertaa suuri joukko ihmisiä alkoi uskoa lapsuuden olevan sen verran arvokasta, että vanhempien tulisi kiinnittää siihen edes vähän huomiota.
* * *
Until the beginning of the 19th century, children were regarded as little “adults in the making”. Children were dressed in adult clothes and therefore almost all dolls represented adults. Adult dolls functioned as role models that would instil respect and turn little girls into young ladies. The idealized baby doll of the 19th century with its innocent angelic features represents the transformation of ideals. For the first time people started to believe that childhood had some value in itself and parents started to pay a little attention to this.
 |
| Kaksospojat. Valmistaja Gebruder Heübach, Saksa 1910-luku. * Twin boys. Gebrüder Heubach, Germany 1910's. |
1900-lukua voidaankin sitten jo nimittää lapsen vuosisadaksi. Uudet tuulet puhalsivat lapsen kasvatuksessa. Mm. italialainen pedagogi ja lääkäri Maria Montessori (1870–1952) julisti lapsen vapaaehtoiseen itsekasvatukseen perustuvaa koulusysteemiä. Uusi psykologinen asennoituminen lapseen vaikutti käänteentekevästi nukkehahmotukseen ja nukestakin tuli tutkimuksen kohde. Edellisten vuosisatojen aikuisnukke sai väistyä realististen vauvanukkien tieltä, ja ensimmäistä kertaa historiassa itse lapsi heijastui nukessa.
Luonnenukkien rinnalle ilmestyi muodin äärimmäisyysilmiönä ns. karikatyyrinukkeja. Tämä nukke merkitsi persoonallisen nuken huippua ja viehätti myös aikuista. Esimerkiksi Kewpie -nukkea myytiin noin viisi miljoonaa kappaletta.
* * *
20th century can justifiably be called the century of the child and the changing winds brought with them the education of children. The Italian pedagogue and doctor Maria Montessori (1870–1952) promoted a schooling system based on free-willed self-education. The new attitude towards children had a paradigmatic effect on doll design and the doll itself became a research object. The adult doll of the previous centuries gave way to the realistic baby doll and for the first time in history the child itself was represented in the doll.
Caricature dolls appeared alongside character dolls as an extreme phenomenon of fashion. This type of doll marked the heyday of personalized dolls and appealed to adult taste as well. For example, about 5 million Kewpie-dolls were sold.
 |
| Kewpie Alt, Beck & Gottschalck, Germany 1913. |
Elokuvien yleistyessä 1920–1930 luvuilla syntyivät filmiteollisuuden innoittamat nukkehahmot. Ihanteiden esittäminen nukkeina ei ollut uutta, mutta nyt nousivat ihanteiksi prinssien ja prinsessojen rinnalle sellaiset idolit kuin Charlie Chaplin ja Mary Pickford. Shirley Templen iloinen nukkehahmo valloitti maailman 1930-luvulla. Vuonna 1959 syntyi uusi valloittaja; Barbie.
* * *
As motion pictures became more widespread in 1920–1930s new film-inspired dolls were created. The doll, as an expression of society’s ideals was not new phenomenon, but now new idols like Charlie Chaplin and Mary Pickford rose up alongside princes and princesses, as objects of admiration. A cheerful looking Shirley Temple doll conquered the world in the 1930s. In 1959 a new conqueror was born – Barbie.
 |
| Bubble Cut barbie & Ken, Mattel USA, 1960's |
Perinteisesti nukkien valmistuksessa käytettyjä materiaaleja ovat olleet luonnon raaka-aineet; puu, savi, luu, mehiläisen vaha sekä erilaiset tekstiilit. 1700-luvun lopussa alettiin käyttää paperimassaa. 1800-luvun teollisen valmistuksen raaka-aineita olivat posliini, kumi ja selluloidi. Tästä onkin suora linja aikamme yleisimpään materiaaliin, muoviin.
Vahanukkeja on Euroopassa valmistettu jo roomalaisajalla ja menetelmä jatkui aina 1800-luvun loppuun saakka. Vahasta valettiin ja muovattiin kokonaisia nukkeja. Siitä tehtiin myös irtopäitä ja -käsiä, jotka sitten liitettiin puiseen tai kankaalla päällystettyyn vartaloon. Vaha oli kuitenkin huono materiaali – se saattoi kovettua, sulaa, tai muuttua kellertäväksi. Paras tulos saavutettiin, kun vain pintakerros oli vahaa ja nukke muuten valmistettiin toisesta materiaalista, esimerkiksi paperimassasta.
1700-luvun lopussa alettiin käyttää puristettua paperimassaa, joka valmistettiin kosteana jauhetusta paperista, liidusta, kipsistä ja liimavedestä. Paperimassasta tehtiin kokonaisia pieniä nukkeja sekä nuken päitä, käsiä ja jalkoja. Nuken irtopäät olivat aikanaan mullistava uutuus. Niiden avulla moni murhenäytelmä sai onnellisen lopun, kun särkyneen nukenpään saattoi korvata uudella.
1800-luvun alkupuolella paperimassa sai kovan kilpailijan posliinista. Posliinista tehtiin päitä, käsiä ja jalkoja. Pienet nuket saattoivat olla kokonaan posliinia, isoille nukeille ommeltiin vartalo nahasta tai kankaasta. Ensimmäiset posliinipäät olivat valkoisia, kiiltäväksi lasitettuja, silmät, suu ja hiukset maalattuja (ns. china). Kaula jatkui lyhyeksi hartiaosaksi, jonka alareunassa oli pienet reiät pään vartaloon kiinnittämistä varten. Posliinipäisten nukkien jäsenissä saatettiin käyttää myös paperimassaa tai jotain muuta materiaalia. Raajojen liikkuvuutta parannettiin esimerkiksi kolo- tai pallonivelien avulla.
1860-luvulla alettiin valmistaa nukenpäitä, joissa kaula uppoaa hartiaosaan ja pää on kääntyvä. Materiaalina käytettiin silloin kovaa lasittamatonta biskviiposliinia, johon kasvonpiirteet maalattiin. 1870-luvulla keksittiin läpivärjätä biskviitä, tavoitteena oli luonnollinen ihon väri.
* * *
Dolls have traditionally been made from natural raw materials – wood, clay, bones, beeswax and various textiles. From the late 18th century paper-mache was used. 19th century industrial production introduced porcelain, rubber and celluloid as raw materials and it is possible to see a direct link to the most popular material of our times – plastic.
In Europe wax dolls were made already in ancient Rome, and the same methods were used until the end of the 19th century. Whole dolls were cast and shaped from wax. Also, separate heads and arms were made from wax and later attached to wooden or textile-covered bodies. Wax, however, was not a good material – it could melt, harden or turn sallow. For best results the outer coating was made from wax and the rest of the doll was made from another material, for example, paper-mache.
Paper-mache was introduced in the late 18th century. It was made from pulped paper, chalk, gypsum and glue thinned with water. Whole dolls as well as heads, arms and legs were made from paper-mache.
Detachable doll heads were a groundbreaking innovation. Many a tragedy was resolved and ended happily when a doll’s broken head was replaced with another one.
In the beginning of the 18th century porcelain became a strong competitor for paper-mache. Heads, arms and legs were made from porcelain. Smaller dolls could be made fully from porcelain, while larger ones had bodies made from leather or textile. The first porcelain heads were white, covered with a shiny glaze and had painted eyes, lips and hair. The neck merged into a smallish shoulder section with tiny holes in the bottom edge for attaching the head to the body. Paper-mache and other materials were also used for the limbs. Ball or socket joints were used to enhance the mobility of the limbs.
The production of dolls’ heads that could turn and had the neck placed into the shoulders started in the 1860s. Unglazed hard biscuit porcelain was used and the facial features were painted. An innovation in the 1870s was to imbue the material with paint to achieve a more natural skin tone.
 |
| Biskviipäinen nukke, vartalo puukomposiittia, silmät millefiorilasia ja päässä aitohiusperuukki. Valmistaja Jumeau, Ranska 1900-luvun alku. * Doll with bisque head, wood composition body, millefiori glass eyes, natural hair wig and earrings. Made by Jumeau, France, early 1900. |
Nukkeja on valmistettu myös metallista. Metalli nuken materiaalina on harvinainen, jos läkkipeltisiä mekaanisia nukkeja (peltilelut) ei lasketa. Amerikkalainen Charles Goodyear keksi kumipuun kautsusta valmistettavan kumin vuonna 1839. Vanhoja kuminukkeja ei juuri ole, koska kumi haurastuu vanhetessaan ja painuu kasaan.
Selluloidinukkien valmistus alkoi 1860-luvulla. Huolimatta selluloidin vaarallisuudesta sen paloherkkyyden takia, sitä käytettiin paljon 1950-luvulle saakka, jolloin muovi korvasi sen. Yleensä kun meillä Suomessa puhutaan guttaperkanukeista, tarkoitetaan selluloidinukkeja. Kangasnukkeja, räsynukkeja ja mollamaijoja on luonnollisesti ollut aina.
* * *
Dolls have also been made from metal, though as a material it is rare, if one does not count mechanical dolls made from tin (tin toys).
In 1839 Charles Goodyear, an American, invented rubber made from caoutchouc obtained from rubber trees. There are very few old rubber dolls because rubber becomes fragile as it ages and finally disintegrates.
The production of celluloid dolls began in the1860s. Despite the potential hazard of celluloid caused by its flammability, it was used extensively until the 1950s, when plastic replaced it. Textile dolls and rag-dolls have naturally always been around.
 |
| Nuken pää, selluloidia. Valmistaja Schildkröt, Saksa 1920-luku. * Celluloid head, made by Schildkröt, Germany 1920's |
Kansainvälisillä lelumarkkinoilla suomalainen nukke on näytellyt sivuosaa. Suomessa nukkeja on teollisesti valmistettu vasta 1800-luvun puolen välin jälkeen. Ensimmäinen yleinen teollisuusnäyttely pidettiin 1876 Helsingin Kaivopuistossa, ja mukana oli myös useita lelujen valmistajia. Nukkemestari Amanda Hertman Kuopiosta esitteli yleisölle kankaiset, sahajauholla tai vanulla täytetyt nukkensa. Nuket eivät kauneudessa kilpailleet tuontinukkejen sarjassa, mutta olivatpahan leikeissä kestäviä.
Naantalissa nukkeja valmistivat Lindbomin sisarukset. Isänsä satulaseppämestari Johan Lindbomin kuoltua 1849, he elättivät äitinsä ja itsensä leipomalla ja käsitöitä tehden. Syntyivät ohuesta langasta neulotut Naantalin nuket, jotka kuvasivat sotilaspukuista Savon jääkäriä ja hänen morsiantaan.
* * *
On international markets the Finnish doll has appeared in supporting roles. Dolls have been made in Finland since mid-19th century. The first public trade show was held in Kaivopuisto, Helsinki in 1876 and it include toy-makers. Doll maker Amanda Hertman from Kuopio presented her textile dolls filled with sawdust or flock. The dolls with their painted faces did not stand up to the competition from imported dolls, but were far more durable in action.
The Lindbom sisters made dolls in Naantali. After their father, the saddle maker Johan Lindbom passed away in 1849, they supported themselves and their mother by baking and handicrafts. The Naantali dolls were knitted from fine yarn and depicted a light infantryman in uniform with his bride.
 |
| Naantalinnuket. |
Ensimmäisen lelutehtaaksi mainittavan yrityksen, Suomen, perusti Kuopioon vuonna 1888 rouva Matilda Nordensvan. Hän perusti lelutehtaan tavoitteenaan korkeatasoinen suomalainen käsityö, sekä työn tarjoaminen varattomille nuorille. Lelujen valmistus tapahtui osittain tehtaalla, osittain työntekijän kotona. Tuotteisiin kuuluivat nuken huonekalut, eläimet, reet, rattaat ja nuket.
Turun Martat perustivat Aurora Janssonin johdolla Turun Martta-Nukketeollisuuden vuonna 1908 ja siitä kehittyi yksi tunnetuimpia ja pitkäaikaisimpia nukkien valmistajia maassamme.
* * *
The first business that was called a toy factory was Suomi and it was founded by Matilda Nordensvan in Kuopio in 1888. She established a toy factory to promote high quality Finnish handicrafts and to create jobs for penniless young people. Production was partly carried out in the factory, partly at the homes of the employees. They produced toy furniture, animals, sleighs, carriages and dolls.
Women from the Martta association, lead by Aurora Jansson, established the Martta-Nukketeollisuus in 1908 and it developed into one of the best known and longest running doll manufacturers in Finland.
 |
| Turun Martta-Nukketeollisuuden bebe-nukkeja. * Martta bebe-dolls, Finland 1930's. |
Lohjalle perustettiin vuonna 1953 Dollytex Oy ja suomalainen muovinukke alkoi vallata markkinoita. Nuket valmistettiin Suomessa, mutta nukkejen muotit olivat ulkomaista alkuperää. Vuonna 1962 tehdas muutti parempien tuotantotilojen valmistuttua Vihtiin, ja pian Dollytex ilmoitti olevansa ”pohjoismaiden johtava nukketehdas”. Ulkomaisen tuonnin lisääntyminen lannisti kuitenkin Dollytexin ja vuonna 1976 se möi koneet rovaniemeläiselle Polarnukke Oy:lle. Esimerkiksi jo vuonna 1977 kotimaisuusaste nukkemarkkinoilla oli vain 10%.
* * *
In 1952, Dollytex OY was founded in Vihti. Dolli Dolls were produced from plastic by way of moulding in moulds manufactured in England. In 1975, Polarnukke Oy from Lapland purchased the doll-making rights and moulds. Polarnukke dolls were dressed in Finnish and Lappish national costumes.
 |
| Partiolainen. Valmistaja Dollytex, 1950-luku. * Scout girl, made by Dollytex, Finland, 1950's. |
