Marttayhdistys ja nuket * The Martta Organisation and the dolls

1900-luvun alun autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa kärsittiin Venäjän voimakkaista sortotoimista. Vuonna 1899 Nikolai II julkisti helmikuun manifestinsa, joka kavensi Suomen autonomista asemaa. Kenraalikuvernööri Bobrikov alkoi innolla toteuttaa uudistuksia.

* * * 

In the beginning of the 20th century the autonomous Finnish grand duchy suffered oppression by the Russian Empire. In 1899 Nicholas II announced the February Manifesto, which limited Finnish autonomy and the governor-general, General Bobrikov, eagerly began to carry out his orders. 

Venäjän tsaari Nikolai II perheineen.
*
Czar Nicolai II in a family portrait
(photo taken from an old framed printed picture
in the toy collectors dining room wall)

Saman vuoden keväänä Lucina Hagman (1853–1946) perusti Sivistystä kodeille -nimisen järjestön. Ajatuksena oli sivistää kansaa naisten kautta: Kansa on sellainen, millaiseksi se kasvatetaan. Tsaari Nikolai II ei kuitenkaan myöntänyt lupaa järjestölle. Nokkelat naiset eivät tästä lannistuneet, vaan järjestön sääntöjä muokattiin uudelleen, ja nimi muutettiin Martaksi. Uusi nimi viittasi sopivasti uskontoon. Lupa heltisi, mutta aluksi kokouksissa istui poliisi vahtimassa naisten edesottamuksia.

Yhdistys tarjosi kulttuuri- ja kansalaiskasvatusta, ja sen säännöissä korostettiin naisen velvollisuutta äitinä ja kasvattajana. Vapaaehtoiset naiset jakoivat tietoja ja taitoja Suomen koteihin – tarkoitus oli toimia kotien hyväksi, niin aineellisesti kuin henkisestikin.

Maaseudulla päästiin hyvin alkuun, koska neuvot puutarhanhoidossa tai kanankasvatuksessa olivat selkeitä ja helppoja antaa. Marttayhdistyksessä etsittiin kuitenkin sinnikkäästi keinoja luoda kotityömahdollisuuksia myös kaupunkilaisille naisille.

* * *

In spring of the same year Lucina Hagman (1853–1946) founded a society called Sivistystä kodeille (Civilisation for Homes). The idea was to advance the nation with the help of women – a nation is what it is educated to be. Czar Nicholas II did not grant permission for the society to operate, but the women were not discouraged and cleverly changed the rules of the organisation and changed its name to Martta. The new name suitably referred to religion. Permission was granted, but at first a police officer had to be present at the meetings to oversee what the women were doing. 

The organisation offered cultural and civic guidance and its rules emphasized women’s responsibility as mothers and educators. The women voluntarily spread knowledge and skills to homes across Finland – the idea was to help financially and spiritually. 

The association made a good start in the countryside, because guidance in gardening or chicken farming was easy to give, but the Martta organisation tenaciously also sought ways to create work opportunities for city women. 

Näiden Marttanukkien päät ovat suomalaisia
kopioita saksalaisen Heübachin nukenpäistä.
*
The heads of these dolls are copies of
German Heübach dolls, 1920's.

“Alkakaamme tehdä Suomen lapsille kotimaisia nukkeja, ettei heille tarvitse tyrkyttää ulkomaan rihkamaa”, ehdotti rouva Aurora Jansson Turun Marttayhdistyksen ompeluseurassa. Ompeluseurassa heitetystä ideasta syntyi lähes 70 vuotta kestänyt menestystarina suomalaisen lelunvalmistuksen historiassa.

Turun Marttayhdistys valitsi vuonna 1908 viisihenkisen komitean nukketoiminnan aloittamiseksi. Sen tehtävänä oli ostaa työtarvikkeet ja suunnitella ensimmäiset nuket malleiksi. Myöhemmin samana vuonna perustettiin Turun Martta-Nukketeollisuus, niin sanottu Nukkela. Liikkeelle lähdettiin vaatimattomasti. Nukkejen täytteenä käytetty sahanpuru kuivattiin kotona hellauuneissa. Nukkejen vartalot ommeltiin ja täytettiin itse, päät ja kädet ostettiin Saksasta. Nuket valmistettiin ohjeiden ja mallien mukaan valmiiksi leikatuista kankaista kodeissa, joissa naiset ompelivat kuka vartaloita, kuka kenkiä tai hattuja, kuka alus- tai päällysvaatteita. Nukeilla oli oma peruukintekijäkin.

Alkuvaiheessa nukkeja myytiin toreilla ja markkinoilla. Toimintaa laajennettiin ja ensimmäinen kauppamatkustaja palkattiin 1912. Pian työntekijöitä oli 40. Nukkelan nuket osallistuivat myös kansallisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin, ja lähes kaikista näyttelyistä saatiin myös palkintoja.

* * *

“Let us make Finnish children Finnish dolls, so they do not have shoddy, foreign rubbish foisted on them,” proposed Aurora Jansson of the Martta sewing society in Turku. The idea, first aired in the sewing circle, turned into a 70-year-long success story in Finnish toy manufacturing. 

The Martta organisation in Turku elected a committee of five members to start doll-making. Its task was to buy the materials and design the first examples. Later in the same year Martta-Nukketeollisuus was founded; it was known as Nukkela. The first steps were humble. The sawdust used for stuffing was dried in the ovens in their homes. The women sewed and filled the bodies themselves, heads and hands were bought from Germany. The dolls were put together at home from pieces of fabric that were cut out according to models and instructions. Some women sewed bodies, some hats or shoes, some underwear or outerwear, the dolls even had their own wigmaker. 

In the beginning the dolls were sold at markets and fairs. The operation was expanded and the first travelling salesman was employed in 1912. Soon they had forty employees. The dolls made by Nukkela participated in Finnish and international exhibitions and won prizes at almost all of them. 

Helmikuussa 1939 Kotiliesi järjesti nimikilpailun,
 jossa palkintoina oli 50 sievää Martta-bebenukkea.
Varsinainen pääpalkinto oli muita nukkeja suurempi "prinsessatytti",
joka kilpailun tuloksena sai nimekseen Marjatta.
*
Dolls name competition in a Finnish ladies magazine.
The winner was "Marjatta", February 1939.

Ensimmäisen maailmansodan myötä tuonnin tyrehtyessä saksalaisia nukenpäitä ei enää saatu. Ratkaisu löytyi maalarimestari H.E. Nurmen vuonna 1916 Turkuun perustamasta “Lasten leikkikalujen valmistusliikkeestä”. Vuonna 1918 Nukkela työllisti jo 112 henkeä sekä ne 30, jotka työskentelivät nukenpäiden valmistamossa.

Jälleenmyyjien määrä kasvoi, ja vuonna 1925 niitä oli jo 240. Samana vuonna kirjattiin myydyksi 33 366 nukkea, sekä suuri määrä nukkejen irto-osia. Markkinointia lisättiin tilaamalla taiteilija Einari Vehmakselta vuonna 1931 reklaami “Ostakaa Marttanukkeja”. Nukkejen postimyyntiä harjoitettiin Kotilieden ja Emäntälehden kautta. Tilauksia tuli ulkomaita myöten enemmän kuin ehdittiin toimittaa, ja harrastelijamaisesta yrityksestä tuli kasvava suurliike.

* * *

After imports dried up during World War I, German doll’s heads were no longer available. The solution was found at the painter H.E. Nurmi’s toy workshop, which was established in 1916. In 1918 Nukkela had 112 employees, thirty of whom made doll’s heads. 

The number of retailers grew and in 1925 reached 240. Records show that in the same year 33 366 dolls and a large number of detachable parts were sold. Advertising was stepped up by commissioning an ad “Buy Martta dolls” from the artist Einari Vehmas in 1931. Postal sales were conducted via the magazines Kotiliesi and Emantä-lehti. There were orders from abroad and the enterprise that had started on a hobby-level had developed into a growing enterprise. 

Onnellista yhteiseloa 1930-luvulla.

Kuva Lelumuseon kokoelmissa, samoin on kuvan nukke.

*

Martta bebe-doll with her child from 1930's.

Turun Martta-Nukketeollisuus valmisti kansallispukuisia nukkeja Helsingin vuoden 1940 olympialaisiin, joiden peruuntumisen takia nuket jäivät myymättä. Nukkeja valmistettiin uudelleen Helsingin olympialaisiin vuodeksi 1952. Toisellakaan kerralla ei nukeista tullut ennakoitua menestystä sillä ne osoittautuivat liian kalliiksi kisaturisteille. Kansallispukuiset nuket herättivät kuitenkin huomiota ulkomaisissa näyttelyissä ja toimivat myös sotavuosina ulkomailla sympatiaa herättävinä lähettiläinä.

Helmi Vuorelma valmisti Marttanukke-tuotannon vaativimmat kansallispuvut ja toimitti tarvittavat kankaat Nukkelaan. Kansallispukuiset Marttanuket eivät olleet pelkästään matkamuistonukkeja, vaan ihan oikeaan leikkiin sopivia. Kansallispuvut olivat puettavia ja riisuttavia, ja moni nukke sai lisää vaatteita uudessa kodissaan.

* * *

Martta-Nukketeollisuus made dolls in Finnish national costumes for the 1940 Helsinki Olympic Games, but these were cancelled and the dolls were unsold. For the 1952 Helsinki Olympics dolls were also made. The second time the dolls did not enjoy their anticipated success, as they were too expensive for the sports lovers. However, dolls dressed in national costumes attracted attention at international exhibitions and also did a wonderful job as ambassadors of good will during the war. Helmi Vuorelma made the most complicated national costumes and provided Nukkela with the required fabrics. The Martta dolls in national costumes were more than souvenir dolls – they were also intended for playing with. The national costumes could be put on and taken off and many dolls received new clothes in their new homes.

"Hymykuoppatyttö" Marttanukke Kaukolan kansallispuvussa.
Ehkäpä joku Martoista lähetti tälläisen nuken
Shirley Templelle lahjaksi, koska filmitähti
poseeraa ko nukke sylissään studiokuvassa alla.
*
Dimpled Martta doll in national costume.
Maybe the ladies in Martta Organisation send a doll
to Shirley Temple, becuase the film star is posing
with the same doll in the picture below.

Sotavuosina 1939–1945, tuonnin puuttuessa, kotimaisilla nukeilla olisi ollut valtava menekki. Vuonna 1943 kansahuoltoministeriö ryhtyi kuitenkin leikkikalujen valmistuksen säännöstelyyn, ja kielsi nukkejen valmistuksen kokonaan. Nukkeja sai pian alkaa taas ommella, mutta vain paperikankaasta ja ministeriön määräämin hinnoin. Työ kärsi ja karkea paperikangas rikkoi helposti ompelukoneen. Tilauksia tulvi, mutta korvikemateriaaleista valmistettujen nukkejen karu laatu ei tyydyttänyt kuluttajia. Kansahuoltoministeriö höllensi valvontaa vuonna 1945, mutta raaka-ainepula jatkui. Avuksi saatiin tilkkuja sekä Ruotsista että Amerikasta asti.

* * * 

During the war years of 1939–1945, when there was no import, Finnish dolls were in great demand. In 1943 the Ministry of Supplies decided to regulate the production of toys and forbid doll-making. Soon dolls were allowed again, but only from paper fabric and at the prices set by the ministry. Production suffered and the coarse paper fabric caused the sewing machines to break. Orders were plentiful, but the poor quality of the dolls, made from the substitute materials, did not satisfy the customers. The Ministry of Supplies loosened regulations in 1945, but the shortage of raw materials continued. To make do, fabric scraps were received from countries like Sweden and America. 

Marttanukella on paperinarusta kudotusta
kankaasta ommeltu mekko ja keskivartalo.
*
Poor doll has paper fabric dress.

1950-luvulla tarvikepula helpottui, mutta vuosikymmen toi mukanaan toisenlaisia ongelmia. Ulkomaantuonti lisääntyi ja muoviset, kestävämmät massateollisesti valmistetut nuket tulivat markkinoille. Nukkela lopetti toimintansa kannattamattomana vuonna 1974.

* * *

In the 1950s the shortage of supplies became less noticeable, but the new decade caused new problems. Imports increased and more durable mass-produced plastic dolls flowed onto the market. Nukkela ended its unprofitable business in 1974. 

The Finnish Martta organisation itself is still going strong.